Pitsineulesukat Nalle-langasta

Aloitin näiden sukkien teon joskus loppukesästä. Mallissa on käytetty värillistä lankaa, mutta minusta kuvio tulee paremmin esiin valkeassa langassa. Niinpä hankin projektia varten kahdet 3,5mm puiset puikot ja kaksi erillistä kerää valkeaa Nalle-lankaa, ajatuksena neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa.

Ajatus sujui varsin mallikkaasti viime viikonloppuun asti, kunnes kadotin toisen sukan pitsineuleessa yhden silmukan. En todellakaan keksinyt mitä oikein olin sössinyt mutta eihän siinä sitten  muu auttanut kuin alkaa purkamaan neuletta, jonka kantapää oli jo valmis. 

Oletteko koskaan joutuneet purkamaan/yrittäneet purkaa pitsineuletta??!? On muuten harvinaisen hankalaa ja erityisen epämiellyttävää hommaa. Ensimmäisen puretun kierroksen jälkeen olin jo aivan sekaisin silmukoiden järjestyksestä ja kierteestä ja lukumäärästä. 10 minuutin mietinnän jälkeen päätin aloittaa koko sukan alusta. Vähemmän päänsärkyä ja hammasten kiristystä. Olkoonkin että sukka oli jo voiton puolella ja työläin osuus kantapäineen olisi ollut jo tehty. En sentään purkanut koko Tekelettä, kuten ensin aioin vaan purin vain osan kantapäästä ja katkaisin langan. Tekele huutaa nyt apua tuossa hyllyllä mutta uusi sukka on jo hyvällä alulla.

Edit: koira kaateli kasvissosekeittoa Tekeleen päälle. En aio sitä pestä, sen paikka on nyt (nätisti sanottuna) takavasemmalla (eli roskissa). 

Mutta asiaan. Pitsineuleeseen on vaikea piilottaa virhettä, sen huomaa liian helposti. Eikä (kuten huomattu) silmukoita voi välistä vaan tiputtaa tai lisätä kuvion kärsimättä. Mutta sainpa virheen aikaiseksi näihinkin sukkiin, ja vielä ihan vahingossa: pitsineuleen aloittava ja lopettava palmikko kiertyy väärään suuntaan! Jees!! Ja kuinka onnistuin tässä. Tulkitsin työn etu- ja takapuolen omalla persoonallisella tavallani. Ajattelin puikkoja työn keskikohdaksi, ja jos palmikkoa tehdessä käsketään nostamaan silmukoita työn eteen, niin tietysti nostan ne eteenpäin puikoista ajatellen. Silloinhan silmukat ovat virallisesti työn takana ja palmikko alkaa kiertymään väärään suuntaan. Mutta kun teen saman "virheen" molemmissa sukissa niin kas, hölömö ei huomoo ja viisas ei virka mittään. Pidemmän tauon jälkeen vaan joutuu vähän miettimään että mikäs se logiikka nyt sitten olikaan.

Käsityöt ja Tavarataidot.

Sain tänään käsiini Jenni Sarraksen Tavarataidot -kirjan, jonka ahmin lähestulkoon yhdeltä istumalta. Kirjassa puhuttiin viisaita siitä, miten otat tavarakaaoksen hallintaasi opettelemalla tavarataitoja. Miten hahmotetaan sopiva tavaramäärä, opitaan raivaamaan (eli komeroimaan! kuten ystävätäreni tytär komeiroiden siivoamista kutsui), hankkiutumaan eroon ylimääräisestä tavarasta vastuullisesti, miten pidetään tavaroista huolta huoltamalla ja korjaamalla sekä miten estetään turhan tavaran kertyminen.

Aihe kolahti heti, enkä ihmettele. Näyttäkää minulle koti, jossa ei olisi turhaa tavaraa, niin esittelen teille järjestyksessä olevan vaatekaappini. Kumpikaan tilanne ei ole mahdoton, mutta t-o-d-e-l-l-a harvinainen.

Tähän aiheeseen liittyen minullakin on muutama luuranko kaapissa. Hamstraan käsityölehtiä (ideat voivat hyvin olla käytettävissä vaikka 20 vuoden päästä), vanhoja, rikkinäisiä vaatteita (jos niistä vielä saisi tehtyä jotakin) ja käsityötarvikkeita: lankoja, nelulepuikkoja, apupuikkoja, saksia, mittanauhoja... 

Keskeneräisiin töihin erikoistuneena ostan aina uutta työtä aloittaessani kaikki kyseiseen työhön tarvittavat tarvikkeet. Tästä johtuen omistan arviolta kymmenet 3,5mm puiset sukkapuikot, koska uutta aloittaessa entiset puikot ovat vielä edellisessä työssä kiinni. Lisäksi omistan tietysti vielä muunpaksuisia sukkapuikkoja sekä metallisina että puisina. Puhumattakaan pyöröpuikoista. 

"Inspiraation" saatuani langat ja puikot on saatava heti, enkä aina muista tai ehdi tarkistaa, omistanko tarvittavia puikkoja jo valmiiksi. Ja langat, niitä pitää olla kerä tai kaksi enemmän, kuin ohjeessa kerrotaan, ettei vaan lopu lanka kesken. (Käsialani kun on verrattain kireää.)

Minulla on myös ompelukone, jota viimeksi on käytetty runsas pari vuotta sitten. En kuitenkaan aio siitä luopua, koska varmasti alan täydentämään vaatekaappiani heti kun ompelupöydällä on niin paljon tilaa, että siihen mahtuu työstettävä kangas.

Niin justiin.

Lupasin taannoin saattaa loppuun keskeneräisiä käsityöprojektejani. Nyt Tavarataidot -opuksen luettuani olen vakuuttunut siitä, että osasta projekteja voisi jo luopua kokonaan. Mitä teen esim kahdella muovikassillisella vanhoja työpaitoja??! Kun en edes muista mitä niistä alunperin suunnittelin tekeväni.

Tavoitteellista käsitöiden tekemistä

Minulla tahtoo jäädä kaikki aloittamani työt kesken. Sukat on vailla päättelyä, puseron osat vailla yhdistämistä. Innostun helposti ja aloitan toteutuksen silmät kiiluen, mutta kun loppusuora häämötää, jää minulla ne (mielestäni) hankalimmat ja tylsimmät työvaiheet odottaamaan inspiraatiota, jota ei sitten ehkä koskaan tulekaan.

Tällä hetkellä minulla on yhdistämistä ja/tai päättelyä vailla ainakin kesäinen puuvillapusero, talvinen tunika, sekä muutamat muut paidat. Näiden lisäksi työn alla on kasa isoäidin neliöitä (haaveilen niistäkin tunikaa...), pitsineule sukat ja parit perussukat.

>huoh<

Näin uuden vuoden alkaessa ihmiset tekee kaikennäköisiä uudenvuodenlupauksia. Pitäisiköhän minun asettaa itselleni tavoitteeksi tehdä ainakin nuo keskeneräiset työt valmiiksi...? Tai jos edes päättelisi ne sukat, jotka nyt on työn alla. Edes yhdet parit.

Alla kuvassa se perhanan puuvillaneule, joka on tuossa tilassa ollut jo pian kolme vuotta...

Perjantai 13. päivä

Aloittelin neulojan uraani kymmenisen vuotta sitten säärystimillä. Olin todella ylpeä aikaansaannoksestani ja sitä sitten ystävättärelle rinta rottingilla esittelemään. Hän tutki säärystimiä noin 5 sekunttia, ja bongasi toisesta säärystimestä heti virheen. 2oikein 2nurin joustinneuleeseen oli livahtanut yhteen kohtaan 3oikein 1nurin. Voi päivää. Päätin, että valmiita säärystimiä ei moisen käyttöön vaikuttamattoman virheen takia aleta purkamaan. Ja päätin myös että ko. ystävättärelle ei neuleita jatkossa esitellä. Huomaa ketale kaikki pienetkin yksityiskohdat.

Siitä lähtien olenkin saanut aikaiseksi melkein jokaiseen neuletyöhöni jonkin näköisen (käyttöön vaikuttamattoman) virheen. Virheet on yleensä samaa luokkaa, kuin noissa kovan onnen säärystimissä - oikea silmukka nurjan sijasta tai päinvastoin. Ja ellei virhettä luonnostaan ole tullut, niin olenpa sen sinne joskus jopa tarkoituksella tehnyt.

Mikä siis olisikaan sen parempi päivä aloittaa blogin pitäminen, kuin Perjantai ja 13. päivä. Sopii niin hyvin neuleideni perusajatukseen: minkään ei tarvitse olla täydellistä. Riittää, kun parhaansa yrittää. Sitä paitsi neuleideni virheisiin pätee yksi vanha kansanviisaus hölömö ei huomoo ja viisas ei virka mittään. Virheen huomannut ja siitä maininnut ystävättäreni taisi sitten olla jotain hölmön ja viisaan väliltä.

Kuvassa kovan onnen venyneet ja vanuneet säärystimet vuodelta miekka ja kirves. Virhettä en enää löytänyt, löydättekö te??